Olen pohtinut ilmiötä, johon moni tilitoimisto varmasti törmää.
Yritys ulkoistaa taloushallintonsa tilitoimistolle. Tilitoimisto hoitaa palkanlaskennan, kirjanpidon, ALV-ilmoitukset, viranomaisraportoinnin ja usein jopa myyntilaskutuksen. Käytännössä yrityksen talous pyörii pitkälti tilitoimiston työn varassa.
Sitten tulee eräpäivä
Laskua venytetään. Maksua siirretään. Maksumuistutuksiin vastataan ympäripyöreästi tai ei ollenkaan. Joskus joudutaan puhumaan jopa perinnästä tai toimeksiannon keskeyttämisestä. Samaan aikaan yritys kuitenkin maksaa muita laskujaan normaalisti.
Tämä herättää kysymyksen: miksi juuri tilitoimiston lasku tuntuu olevan se, jonka maksamista voi lykätä? Onko kyse siitä, että palvelu on aineetonta eikä sen arvoa nähdä samalla tavalla kuin vaikka tavarantoimittajan laskua? Vai ajatellaanko, että tilitoimisto jatkaa työtään joka tapauksessa, koska lakisääteiset velvoitteet on hoidettava?
Tilanne on ristiriitainen. Tilitoimisto huolehtii siitä, että palkat maksetaan ajallaan, verot ilmoitetaan oikein ja viranomaisvelvoitteet täytetään. Silti juuri tämän työn korvaus jää monesti jonon hännille.
Milloin jousto on perusteltua
Joskus yrityksellä on aidosti vaikea kassatilanne. Silloin avoin keskustelu ja maksujärjestely ovat täysin ymmärrettäviä. Ongelma syntyy vasta silloin, kun maksuja valikoidaan ja tilitoimiston lasku nähdään joustavana rahoitusmuotona — ilman että asiasta edes keskustellaan.
Palveluyrityksen näkökulmasta tämä on hankala yhtälö. Työ on tehty, vastuut kannettu ja velvoitteet hoidettu. Vastineeksi odotetaan vain, että sovittu lasku maksetaan sovitussa aikataulussa.
Onko kyse arvostuksen puutteesta, kassanhallinnasta vai jostain muusta? Ja kuinka pitkälle tilitoimiston pitäisi joustaa, ennen kuin toimeksiannon keskeyttäminen on perusteltua?
